Ma lasna astelin näillä mailla ja aamut,illat ma telmin vain ma tunsin tuoomet ja kannot korven, ja iltasoitolle leppätorven;; taas talon tanhuille karjalan sain.
Ja tänne veistän mä mökin pienen sen sulle veistän ainosein on mulla voimaa ja kättä kaksi, ei työni tunnukkaan raskahaksi;; kun raadan omalle kullallein.
Kun ilta joutuu ja vaivat haihtuu ja käki kumpuja kaijuttaa, sun soudan laineille kotilahden, me sieltä kiitämme Luojaa kahden;; ja rinta rikkahan rauhan saa;;
Kirj. Larin Kyösti säv. Oskar Merikanto.
Näin joskus 3-40 luvulla laulettiin ja sanoma on selvä rakkauslaulu rakkaalle rakennetaan oma tupa, oma lupa. Entä tänä päivänä onko yhtä auvoista? Talot rakennetaan vieri viereen ja usein tulee kahakoita naapureiden kanssa, varsinkin jos oletamme heillä olevan asiat paremmin? Voiko isompi silloin hyökätä toisen “kimppuun” ja alkaa sanella hänelle sääntöjä? Vai voiko hän sanella mutta pienemmän talon omistajan ei tarvitse sitä kuunnella…..Juuri näin ei tarvitse kuunnella! Mutta entä jos iso maa käy pienen maan kimppuun ja yrittää väkipakolla saada omaisuutta ja maata mikä ei hänelle kuulu, mikä silloin neuvoksi? Silloin pitää toimia kuten esim. kouluissa laitetaan porukalla kiusaaja kuriin, puhutaan opettajalle, vanhemmille, niin saadaan sopu säilymään! Niin tässäkin tapauksessa, pitää kaikkien pienempien maiden laittaa hynttyyt” yhteen ja apua antamaan…
Jos sinua askarruttaa maailman tilanne voin kertoa teille miten saamme Enkeleitä avuksemme, soitelkaa. Lämpimin ajatuksin teille Tuula